Jos luonnonmukaisempi elämäntapa kiinnostaa, seuraavassa linkkejä ja omia näkemyksiäni:

- The oil cleansing method. Näillä sivuilla kerrotaan yksityiskohtaisesti ihon kosteuttamisesta ja puhdistamisesta tuikitavallisilla luonnonöljyillä. Risiiniöljyn (luonnontuote, jota saa apteekeista) ja jonkun tavallisen ruokaöljyn, esim. auringonkukkaöljyn sekoituksella voi hoitaa ihoaan lisäaineettomasti ja luonnonmukaisesti.

- Kookosöljy on myös erinomainen ihon kosteuttaja. Monikäyttöistä ja pitkään säilyvää tuotetta voi käyttää ihon kosteuttamisen lisäksi mm. hiuksissa hoitoaineena, kainaloissa deodoranttina ja ruoanlaitossa. Taatusti lisäaineetonta ja luonnonmukaista Kookosöljyä (ei -voita!) löytyy ainakin luontaistuote- ja ekokaupoista.

- Kuukautiskuppia suosittelen itse lämpimästi. Kupin käyttössä on lukuisia etuja kertakäyttösuojiin verrattuna. Luonnonkumisessa tai silikonisessa kupissa ei ole hajusteita, väriaineita eikä muitakaan liukenevia kemikaaleja, jotka ärsyttäväisivät herkkää ihoa ja imeytyisivät limakalvoilta verenkiertoon (toisin kuin kertakäyttöisissä siteissä ja tamponeissa). Kuukuppi ei kuivata paikkoja, ei hierrä eikä oikein käytettynä tunnu lainkaan. Kuukupista ei aiheudu juurikaan roskaa – maatumattomia muovisiteitä sen sijaan kuluu keskimäärin 10 000 kpl naisen elämän aikana. Myös rahaa säästyy: kuppi nimittäin maksaa itsensä takaisin keskimäärin jo ensimmäisenä käyttövuotenaan verrattuna kertakäyttösuojiin.

- Meille yritetään myydä erilaisia puhdistusaineita lähes jokaiseen eri likatyypiin, kodin huoneeseen ja pintamateriaaliin. Markkinoilla on kokonainen arsenaali erilaisia tuotteita, joista suuri osa on todistetusti terveydelle ja ympäristölle haitallisia. Kuitenkin lähestulkoon kaikkien kodin pintojen puhdistuksen voi hoitaa näillä neljällä aineella: vesi, sitruuna, ruokasooda ja etikka (linkin takana PDF). Vanha kunnon keittäminen tappaa pöpöt esineistä, esim. tuttipulloista tai kuukupista. Sitruunalla ja suolalla kalkkitahrat kylpyhuoneessa saavat kyytiä. Ikkunat voi pestä kuuman veden ja etikan sekoituksella. Jälleen kerran: terveydelle ja ympäristölle järkevämmän valinnan tehdessä säästyy myös selvää rahaa! Siivouslinkkejä: Animalia, Suomen luonnonsuojeluliitto, Kuluttajavirasto.

- Hiukset voi pestä myös ilman lisäaineita ja hajusteita pursuavia shampoita, jotka poistavat päänahasta luontaisen rasvan ja saavat siten hiukset rasvoittumaan nopeammin. Monet käyttävät ruokasoodaa ja etikkaa hiustenpesuun hyvin tuloksin. Lisätietoa löytyy mm. tästä blogista.

En itse ole syönyt punaista lihaa yli kymmeneen vuoteen, mutta en tohdi kutsua itseäni kasvissyöjäksi, sillä termi on minusta ongelmallinen. Toisaalta monet, jotka syövät kanaa tai “vain harvoin lihaa” saattavat kutsua itseään kasvissyöjäksi, toisaalta tiedän tiettyjen vegaanipiirien olevan sitä mieltä, että vain ne, jotka eivät syö mitään eläinperäistä, ovat kasvissyöjiä. Ja mielestäni he ovat oikeassa – esimerkiksi mitä on makeisissa käytettävä liivate tai tietyt eläinperäiset lisäaineet, jolleivat kuolleesta eläimestä saatavia valmisteita?

Itse pyrin ajattelemaan kokonaisuutta ja vättämään lokerointia (jolle toki kukaan ei ole immuuni). Minulle ei ole tärkeintä se, että omat valintani täyttävät jonkin tietyn lokeron määritelmän. Ruokavalio ei ole on-off -asia. Sen sijaan tiedostan sen, että jokainen kasvisateria liha-aterian sijasta on parannus ilmaston ja eläinten hyväksi, jokainen luomutuote perinteisen sijasta on askel kohti puhtaampaa Itämerta jne.

Melko yleisesti vallalla tuntuu olevan käsitys, että lihansyönnin suhteen ihmiset jakautuvat tasan kahteen ryhmään: lihansyöjiin ja kasvissyöjiin. Kuitenkin, kuten edellä kirjoitin, termit ovat ongelmallisia. Kuten on keskenään hyvin erilaisia kasvissyöjiä, on myös hyvin erilaisia lihansyöjiä. Joku syö joka aterialla lihaa ja eineksiä ja karttaa kalliita luomutuotteita, toinen syö pääasiassa kotimaisia kasviksia ja kerran viikossa luomulihaa tai riistaa. Kokonaisuutta ajatellen, kumpi on parempi: tuhannen ihmisen yhteisö, jossa kaksikymmentä ryhtyy kaikkia eläintuotteita karttaviksi vegaaniksi ja loput popsivat lihaa kuten aikaisemmin, vai tilanne, jossa puolet tästä tuhannen ihmisen yhteisöstä vähentää lihansyöntiään puoleen?

Lisää lokeroinninsta: moni tuntuu ajattelevan, että kuten kasvissyöjä valitsee aina kasvisruokaa, lihansyöjän tulee valita liharuokaa. Mutta miksi ihmeessä lihaa syövä ei voisi valita kasvisruokaa, ilmoittautua vaikka tilaisuuteen kasvisruokaa tarvitsevana? Paras tilanne ympäristön ja eläinten kannalta olisi, että lihaa kulutettaisiin ja tuotettaisiin mahdollisimman vähän, mikä johtaa siihen, että jokaisen yksilön pitäisi jokaisessa tilanteessa saada valita mahdollisimman eettinen vaihtoehto. Voisin kirjoittaa lisääkin siitä, mikä muu tässä lokeroinnissa mielestäni mättää, mutta säästän sen johonkin tulevaan bloggaukseen.

Vaikka tätä on osattu odottaa, se jaksaa silti järkyttää ja ärsyttää. Testitulosten perusteella Saksan ruokakaupoissa myytävistä viinirypäleistä lähes puolet, 43 %, sisältää epäterveellisen runsaita määriä torjunta-ainejäämiä. Monet löydetyistä aineista ovat karsinogeenisia tai hormonitoimintaan vaikuttavia. Tämä kannattaa pitää mielessä hedelmäosastolla.

Saksassa Greenpeace tekee vastaavia elintarvikeanalyysejä säännöllisesti. Testit toistetaan yleensä noin vuosittain, ja tulokset uutisoidaan laajalti -saksalaiset ovat keskimäärin kiinnostuneempia ravintonsa puhtaudesta kuin suomalaiset. Monien tuotteiden myrkkypitoisuuksissa on ollut havaittavissa selvää vuosittaista vaihtelua – erityisen huonot tulokset saanut kauppaketju onkin seuraavana vuonna parhaiden joukossa. Ei liene yllättävää, etteivät kauppaketjut pidä saamastaan huonosta julkisuudesta, ja panostavat tuotteidensa laatuun testien pelossa ja maineensa parantamiseksi. Esimerkiksi paljon parjatun Lidlin tuotteet ovat menestyneet lukuisissa testeissä melko hyvin. Tärkeä viesti on myös se, että testeihin otetaan mukaan myös luomutuotteita, jotka ovat testivoittajia kerta toisensa jälkeen.

Saakohan Suomesta luomuviinirypäleitä?

Törmäsin netissä sattumalta erinomaiseen kulutustottumuksia käsittelevään sivustoon, eettiseen valintaan. Sivustolla on mm. 18 askelta sisältävä lista kohti eettisempää elämäntapaa ja erilliset osionsa esim. asumiselle ja matkustelulle. Itseäni kiinnostaa erityisesti ruokaa käsittelevä osio. Ohjeehan eivät ole kovin radikaaleja, esimerkiksi kasvissyönnin sijaan suositellaan suosimaan luomulihaa, mutta jos jokainen meistä noudattasi edes puolia ohjeista, saisimme aikaan suuren muutoksen.

Moni muistaa taannoisen uutisen, jonka mukaan poisheitettävän ruoan aiheuttama turha ympäristökuormitus on suurempi kuin ruoan pakkausjätteen aiheuttama kuormitus. Haaskaamisen vähentäminen ei vaadi paljoa – hieman laskelmointia ruokakaupassa ja suunnittelua keittiössä. Edellispäivän jämistä voi mainiosti valmistaa hyvän aterian mielikuvitusta käyttäen. Kuivempikin leipä maistuu vielä hyvälle paahdettuna.

Luulen, että monelle täysi jääkaappi on “ansaittua ylellisyyttä”, josta ei olla helposti valmiita luopumaan. Omassakin tuttavapiirissäni on ihmisiä, jotka pitävät työllä saavutettuna elintasona sitä, että omassa jääkaapissa on aina valittana useita eri juustolaatuja. Kuitenkin, jos pienellä vaivalla voi säästää rahaa, ympäristöä ja roskanvientikertoja, eikö kannattaisi harkita omien tottumusten muuttamista?